2016, elämäni huonoin vuosi, mutta samalla hyvin paljon opettava ja paljon antava vuosi. Käydään tässä postauksessa kuukausi kuukaudelta läpi ja katsotaan mitä sisältyi meidän vuoteen. (Postaus sisältää paljon teksitä)
Tammikuussa ilman huolen häivää eleltiin yhdessä Tikrun ja Hertan kanssa. Heti vuoden ensimmäisenä päivänä käytiin ensimmäisen kerran kunnolla ulkoilemassa Hertan kanssa lähinnä metsässä ja Tikrun kanssa pellolla. Talvipakkasten takia ei hirveästi ulkoiltu. Päivittäin pidin Tikrua ja Herttaa yhdessä irti eli totutin niitä toisiinsa. Hertallahan ei ollut Tikrua vastaan mitään ongelmaa ja Tikru aina pesi hyvin Hertan suuret korvat.
Helmikuu. Heti ensimmäisestä päivästä lähtien aloin huomata ettei Hertta ole normaali. Vilkkuluomi näkyi ja laitoin siitä kuvia WhatsAppissa olevaan kaniryhmään. Kaikki siellä sanoi sen olevan normaalia, mutta minulla oli kutina siitä ettei kaikki ole niinkuin pitäisi. 3.2 käytiin lääkärissä josta saatiin silmätippoja joita päivittäin laitettiin Hertalle ja Hertta kaikki käy tyyppinä otti tipat hyvin vastaan. Tipat näytti aluksi hyvältä, kunnes erään tallipäivän jälkeen äiti sai soiton, että apteeksista täytyisi hakea uusia tippoja ja meille sanottiin, että “todennäköisesti jokin hammassysteemi tukkii kyynelkalvon” Postauksessa luki myös näin “Meille sanottin, että jos se nyt saadaan hoidettua ja se tulee uudelleen niin sitä ei enään ole järkeä alkaa korjailemaan, sillä se aina vaan toistuisi uudelleen ja uudelleen. Tuolloin paras päätös olisi lopetus.” Tietenkin ajattelin, että ei meidän kohdalle voisi lopetusta sattua. Ei vai? 11.2 lähdettiin taas lääkäriin. Tällä välin oltiin äidin kanssa kaupassa ja kassalla ollessa äitille soitettiin ja ajattelin, että kaikki on ok ja saadaan Hertta elävänä kotiin. Kuitenkin äidin sanoessa, että Hertta joudutaan lopettaan olin aivan ettei minulle näin voi käydä. Lääkäri sanoi, että päästään katsomaan Herttaa vielä ennen lopetusta, mutta se oli kuitenkin jossain nukutuksessa (tai jossain ihme tilassa en muista oikein tästä mitään) en oikein aluksi älynnyt itkeä, mutta kyllähän se itku ulkona pääsi kävellessä ell. Huoneen ovi aukaistiin jossa Hertta makoi keskellä pöytää ja itku pääsi totaallisesti valloilleen. Silittelin Herttaa ennen kuin lääkäri vei Hertan jonnekkin takahuoneeseen josta se tuli ilman mitään huolia takaisin. Koko automatka oli ihan hirveä. Itku oli hieman ehtinyt laantua, mutta kotona boksista nostaessa alkoi taas itkeminen jota ei kyllä helpottanut yhtään se tunne, kun sylissä makaa täysin veltto kani. Seuraavana päivänä Hertta pääsi haudan lepoon. Tikru oli jo oppinut mihin Hertta oli siirretty “sairashuoneesen” ja oli se kyllä hieman ihmeissään, kun siellä ei yhtäkkiä ollutkaan enään ketään ja yhtäkkiä yli kahden vuoden yksin olon jälkeen se oli taas ainoana kanina.
13.2 oli Tikrun kanssa näyttelyt, jotka meni ihan hyvin.
Kahden viikon jälkeen haettiin meille yhdeksän kuukauden pienirex Algieba “Nala”, joka toi taloon vilksettä seuraavalle viidelle kuukaudelle. Helmikuun loppu meni kanien totutellessa toisiinsa ( Nala ja Tikru ei ikinä olleet paria päivää pidempään samassa häkissä. )
13.2 oli Tikrun kanssa näyttelyt, jotka meni ihan hyvin.
Kahden viikon jälkeen haettiin meille yhdeksän kuukauden pienirex Algieba “Nala”, joka toi taloon vilksettä seuraavalle viidelle kuukaudelle. Helmikuun loppu meni kanien totutellessa toisiinsa ( Nala ja Tikru ei ikinä olleet paria päivää pidempään samassa häkissä. )
 |
| Parissa päivässä silmä muuttui näin pahaksi. |
 |
| Tikru ja Sani (Hertan sisko) näyttelyissä 13.2 |
Maaliskuu. Maaliskuussa kokeiltiin Venlan kanssa Nalan hyppytaitoja, jotka kyllä yllätti minut. Nala oli heti oikeastaan kiinnostunut lajiin ja sitä treenailtiin sitten. Maaliskuu meni ihan vain kotona oleskellessa. Käytiin Nalan ja Tikrun kanssa Sandran (silloisen osjh hallituksen jäsenen) pitämässä kani-illassa, jossa oli kyllä mukavaa ja hauskaa. :D Nalan kanssa osallistuttiin pienimuotoiseen epv estekisaan ja Nala sijoittui 3/5 tai 3/6 en ole ihan varma.
Huhtikuussa oli jännää heti kuun alussa. Meillä oli Nalan kanssa 2.4 ensimmäiset yhteiset näyttelyt ja Nala yllätti kyllä odotukseni! 93,5p, avoin naaraiden paras ja sai myös kuman. Huhtikuussa ulkoiltiin myös niin kuin joka kuukausi.
Toukokuu. Toukokuun 15 päivä Nala täytti vuoden. Käytiin myös näyttelyissä Tikrun ja Nalan kanssa ja Venla oli ensimmäistä kertaa meidän mukanaan ja Venlalla oli Lilli-pupu mukana. Tikru sai 92,5p ja oli aika jännittynyt koko arvostelun ajan ja Nala sai 91,5p ja oli ihan hirveä käsittely osuudessa. Rimpuili ja kiipesi tuomarin niskaan, mutta tällä kaikella oli silti tuomarin suosikki ja kauniista väristä sai pussin ruokaa. Toukokuun lopulla oli jo vihreää tuoretta ruoho pupujen massut saanut. Toukokuusta lähtien myös alettiin pitämään pupuja irti mummolassa aina. Tästä myös lähti Nalan kiinni otto vaikeudet, koska kaikki hyvä loppuu aikanaan ja oli mentävä tylsään sisätilaan ulkoa. :D
 |
| Pikku Nala :3 |
Kesäkuussa myös Tikru pääsi pitkästä aikaa väläyttelemään estetaitojaan. Nala myös paljasti oman estekani puolen ja alkoi hyppiä (ainakin minun mielestä) valtavia esteitä aina kotona! Kesäkuussa Tikru ja Nala oli Sofialla hoidossa loman ajan. Käytiin molempien pupujen ja Sofian sekä Sanin kanssa Oulaisissa näyttelyissä. Tikru sai 92p ja päivän piristäjä palkinnon ja Nala sai myös 92p. Kesällä Nalaa yritettiin myös astuttaa tuloksetta.
Heinäkuussa kaikki oli vielä hyvin. Tosin heinäkuun alussa Tikrulla oli paha alkava suolitukos, mutta selvittiin siitä onneksi. Puput sai ahkerasti ulkoilla mummolassa ja Tikru nautti pusikoissa nuokkumisesta ja Nala sai kiinni ottajat hengästymään. Siinä otuksessa kyllä virtaa riitti ja käytti todellakin ison ulkoilu tilan hyväksi. Saatiin myös Hertan sisko, Sani hoitoon vajaaksi viikoksi ranskanluppa kuumetta kasvattamaan. Haaveesta kolmannesta kanista kyllä luopuin tuolloin. Oli Tikru, joka on siisti, Nala sottapytty ja Sani, joka saatto myös olla aika sotkevaa sorttia ja mestari häkistä murtautuja. :D Sanin kanssa vierailtiin myös mummolassa ja isosta möllykästä lähti vauhtia, kun pääsi ulos irti juoksemaan. Käytiin myös heinäkuussa kahdessa “kanimiitissä” joissa hypittiin esteitä ja tutustuttiin (minun kaneille) uusiin pupuihin. Heinäkuun 20 päivä tuli täyteen kaksi vuotta yhteistä aikaa Tikrun kanssa.
Elokuun asulla oli myös kaikki vielä hyvin. Elokuussa näyttelyissä Nala sai 90p ja Tikru 92,5p. Kanit ulkoili, koko kesä ajan paljon ja elokuussa kerran kun niiden menoa ulkona katsoin olin kyllä vähän silleen, että miksi Nala ei oo niin villissä kuin yleensä, mutta ajattelin sen olevan vain väsynyt. Elokuussa tilasin Oonalta molemmille kaneille lapavaljaat ja muistan, kun kävin kanien kanssa yksitellen ulkona kokeilemassa niitä ja Nala vaan kökötti eikä oikein liikkunut. Olin ihemissään ja Nala alkoi olemaan vaan päivät pitkät häkissä olevassa mökissä eikä jaksanut mitään tehdä. Huomasin heinän syönnin loppuneen ja oksiakaan ei pureskellut vaikka jyrsimisen halun huomasi, mutta se ei vain pystynyt siihen. Laiteltiin kuvia kani WhatsApp ryhmiin Nalan etuhampaista, jos ne vaikka olisi olleet liian pitkät? Syötin Nalalle banaania monesti ja tästä se sai paljon energiaa, jonka heti käytti juostessaan ympäri taloa. Yritin syöttää kaikkea mitä kuvittelin sen pystyneen syömään. Tottakai heinää ja normi pellettiäkin oli koko ajan tarjolla. Jopa pellettiä ei kunnolla pystynyt syödä. Tietenkin mentiin lääkäriin heti kun pystyttiin.
Etummaiset alatakahampaat oli kasvanut hitusen pitkiksi. Olin aika ihmeissäni, sillä koko ajan on ollut oksia ja kaikkea jyrsittävää tarjolla ja Nala oli myös jyrsinyt kaikkea ja paljon. Hampaat tasoitettiin oikean mittaisiksi ja Nalalle annettiin jotain vitamiini pistoksia neuloilla vai miten sen nyt selitäisin. Saatiin kipulääkekuuri kotiin ja kotona iloksemme huomattiin, että he olivat leikanneet Nalan kynnet aivan liian lyhyeksi. Eikö eläinlääkärin kuuluisi tietää, että punaista kohtaa ei saa leikata? Kynnet oli leikattu aivan lähelle kohtaa missä ne tulevat käpälästä ulos. Tästä yllätyksestä en kyllä pitänyt. Nala oli tosi tokkurassa ja saatiin odotella lääkärillä pitkään ennen kuin saatiin Nala kotiin. Vähän kuumotteli, että ajetaanko samoja reittejä kotiin kovassa surussa kuin helmikuussa, onneksi ei.
Naureskelin Nalalle, koska oli “hassun” näköistä kun se hoiperteli. Nala meni ajan kuluessa enemmän ja enemmän tokkuraan ja se meni makaamaan pahvilaatikosta tehtyyn “sänkyyn” ja olin siirtämässä sitä, kun se alkoi valua alas laatikosta pää edellä pahvilaatikon ja purulaarin väliin jolloin Nala alkoi kiljumaan ja säikähdin ihan hirveästi ja aloin itkeä. Äiti nosti Nalan Tikrun häkillä olevalle peitolle jossa maatessaan sen sydän pysähtyi ja en voinut uskoa, että menetän taas lemmikin. Huutaen ja itkien mietin samalla, että miksi taas Tikrulle ja minulle käy näin. Haudattiin Nala samana iltana ja tuntui hirveältä laskea se Hertan viereen kuoppaan. Pidin Nalaa sylissäni käärittynä peittoon jolle nukahti, jonka jälkeen haudattiin Nala. Seuraavana päivänä menin kouluun toisin kuin Hertan kuoltua.
Erikoista tässä on se, että molemmat kuolivat parhaiden kavereitteni syntymäpäivää edeltävänä iltana. Koulussa siinä yritti olla mukava, koska olihan kuitenkin Venlan synttärit. Kaikki kaverit ei ollut tiennyt Nalan kuolemasta ja he kysyi mikä on, mutta en sanonut että Nala on kuollut ääneen, koska olisin muuten alkanut itkemään ja minä en ikinä itke kavereiden nähtävillä. Joku sitten sanoi niille, että Nala oli kuollut.
Vuoden viimeiset kuukaudet meni vain Tikrun kanssa kahestaan olemalla ja yhdessä vaiheessa ajattelin hankkivani toisen kanin, mutta en näe sitä tällä hetkellä ajankohtaiseksi asiaksi. Tikru on ihan tyytyväinen yksikseen ja en minäkään halua uutta kania. Marraskuussa käytiin Tikrun, Venlan ja Vilin kanssa näyttelyissä Limingassa ja Tikru sai 93,5p ja kuman käsiteltävyydestä! Käytiin myös pariin otteeseen ulkona moikkaamassa lunta. Joulukuussa vuoden viimeisissä näyttelyissä Tikru sai 93,5p ja oli seniori urosten luokanvoittaja. Joulukuussakin ulkoiltiin lähinnä irti. Nykyään en enään oikein käytä Tikrulla valjaita, koska se ei hirveästi valjaissa olemisesta pidä ja miksi käyttää valjaita jos voi olla ilmankin. :D Tikru pääsi myös vierailemaan koululla äikänopen pyynnstä, koska pidin kaneista esitelmän.
Joulukuussa Jennin kanit oli minulla pari päivää hoidossa. Tikru sai parin joululahjan ollessaan niiiiin kiltti poika vuonna 2016.
 |
| Tarun Vauhti näyttelyissä 11.12 Venlan sylissä. |
